Vaihdevuodet ovat se ajanjakso, jona naisen munanjohdinten toiminta vähitelleen hiipuu. Vaihdevuodet jaetaan yleensä kolmeen eri vaiheeseen. Ensimmäinen vaihe, perimenopaussi, alkaa noin neljä vuotta ennen menopaussia (eli kuukautisten loppumista). Ensimmäiset perimenopaussin oireet ovat kuukautiskierron muutokset. Muita varhaisia oireita voivat olla mm. kuumat aallot ja mielialan vaihtelut. Toista vaihetta kutsutaan menopaussiksi. Tällä tarkoitetaan viimeistä kuukautisvuotoa, ja menopaussin ajankohdan voi varsinaisesti määrittää vasta, kun kuukautiset ovat jääneet tulematta jo 12 kuukauden ajan. Viimeisenä vaiheena on postmenopaussi, joka alkaa 12 kuukautta menopaussista ja jatkuu naisen loppuelämän ajan. Tässä vaiheessa nainen kärsii estrogeenin puutoksesta ja voi kokea erilaisia, puutoksesta johtuvia oireita (kuten sukupuolielinten alueen kuivat limakalvot). Lisäksi osteoporoosin sekä sydän- ja verisuonitautien riski voi lisääntyä.
Vaihdevuosissa naissukupuolihormonien pitoisuudet heilahtelevat, mikä voi johtaa estrogeeni- ja progesteronipitoisuuksien välisen suhteen epätasapainoon. Ensin progesteronituotanto lähtee laskuun, sen jälkeen myös estrogeenituotanto. Lopulta hormonipitoisuudet asettuvat uudelle, aikaisempaa alhaisemmalle vakiotasolle. Tämä hormonaalinen epätasapaino ja hormonien puutos voivat johtaa erilaisiin oireisiin. Oireiden kesto ja vaikeusaste ovat täysin yksilölliset. Kymmenellä prosentilla naisista oireet jatkuvat yli kymmenen vuoden ajan.
Vaihdevuosien aikana hormonitasot heilahtelevat vuoristoradan lailla
Vaihdevuosien aikana estrogeenituotanto vuoroin nousee ja laskee.
Tavallisin oire on yllättäen alkavat kuumat aallot, jotka tuntuvat keskeltä kehoa lähtevinä lämpöaaltoina ja päättyvät hikoilupuuskaan. Tällaiset kuumat aallot eivät yleensä kestä muutamia minuutteja pidempään, mutta niiden esiintyvyys voi vaihdella vain muutamista kohtauksista viikossa aina useisiin kohtauksiin vuorokaudessa saakka.
Moni nainen kärsii unihäiriöistä vaihdevuosien aikaan. Usein unen häiriintyminen johtuu öisistä kuumista aalloista. Tämä voi puolestaan johtaa voimattomuuteen, väsymykseen, ärtyneisyyteen ja keskittymisvaikeuksiin päiväsaikaan.
Mielialan vaihtelut, ahdistuneisuus ja masennus ovat myös yleisiä oireita vaihdevuosien aikaan.
Estrogeenin puutos vähentää nivelnesteen määrää ja nivelten joustavuutta,mikä voi johtaa nivelkipuihin. Estrogeeni suojaa luustoa, joten estrogeenipitoisuuden lasku voi myös lisätä murtumariskiä ja osteoporoosiin (luukatoon) sairastumisen riskiä.
Vaihdevuosilla voi olla merkittävä vaikutus seksuaaliseen haluun. Tämä voi johtua monesta eri syystä. Häiriintyneet yöunet ja fyysinen sekä henkinen epätasapainoisuus voivat heikentää naisen kiinnostusta seksiin. Hormonipuutokset voivat myös vaikuttaa seksikokemuksiin.
Paikallinen estrogeenin puutos emättimen alueella
Estrogeenilla on suuri merkitys sekä emättimen, virtsaputken että virtsarakon limakalvojen kunnolle. Estrogeenin puute ohentaa ja haurastuttaa näitä limakalvoja, mikä voi johtaa kirvelyyn, kutinaan, arkuuteen ja yhdyntäkipuihin. Virtsatietulehdukset ja virtsankarkailu ovat myös yleisiä estrogeenin puutteeseen liittyviä vaivoja.
Terveelliset elämäntavat, liikunta ja hyvät ruokailutottumukset voivat lievittää vaihdevuosioireita. Nämä eivät kuitenkaan pysty korjaamaan hormonipuutoksia.
Tällä hetkellä kaikkein toimivin saatavilla oleva vaihtoehto hikoilupuuskiin, kuumiin aaltoihin, ja muihin vaihdevuosioireisiin on hormonikorvaushoito. Hormonikorvaushoito vaatii lääkärin kirjoittaman lääkemääräyksen.
Estrogeenia on saatavana sekä tabletteina että ihon läpi annosteltavina valmisteina (geelit, laastarit, sumutteet). Ihon läpi tapahtuvaa annostelua suositellaan nykyään naisille, joilla on tavallista suurempi riski sairastua metabolisiin sairauksiin, sydän- ja verisuonitauteihin tai maksasairauksiin.2
Jos naisen kohtu on tallessa, hänen suositellaan käyttävän progesteronia (eli keltarauhashormonia) vaihdevuosioireisiin tarkoitetun estrogeenihoidon lisänä, sillä estrogeenit lisäävät emättimen limakalvon kasvua. Ilman keltarauhashormonin hillitsevää vaikutusta estrogeenin aikaansaama limakalvon kasvu voi lisätä kohtusyövän riskiä. Keltarauhashormonilisän voi ottaa erillisenä valmisteena estrogeenihoidon lisänä, mutta markkinoilta löytyy myös valmiita yhdistelmävalmisteita.
Emättimen ohutta ja haurasta limakalvoa voi hoitaa paikallisesti annosteltavilla estrogeenivalmisteilla. Tällainen hoito ei kuitenkaan tehoa hikoilupuuskiin eikä kuumiin aaltoihin. Keltarauhashormonilisää ei tarvita paikallisesti annosteltavan estrogeenihoidon yhteydessä. Paikallinen hoito auttaa kirvelyyn, kutinaan, kuivuuden tunteeseen, yhdyntäkipuihin sekä toistuviin virtsatietulehduksiin. Paikallisesti annosteltavaa estrogeenia löytyy sekä emätinpuikkojen, emätinrenkaiden, voiteiden ja emätintablettien muodossa. Paikallisesti annosteltavista valmisteista osa vaatii lääkärin määräyksen ja osan voi ostaa ilman reseptiä.
1. Hilde Löfqvist, Hormonkarusellen : fakta och myter om klimakteriebehandling, 2019
2. SFOG-RÅD FÖR MENOPAUSAL HORMONBEHANDLING 2019 Uppdaterad version 2021
